Pääset hoito-ohjeisiin klikkaamalla listasta haluamaasi aihetta.

Ennen leikkausta, valmistautuminen leikkaukseen

Lemmikkinne nukutetaan leikkauksen ajaksi. Ennen leikkausta on hyvä huomioida seuraavat:

  • Lemmikin on oltava kokonaan syömättä (ruokapaasto) vähintään 8 tuntia ja juomatta 2 tuntia ennen leikkausta.
  • Koira ulkoilutetaan ennen leikkausta niin että se ulostaa ja virtsaa ennen vastaanotolle tuloa.
  • Mikäli lemmikilläsi on jatkuva lääkitys, sovi eläinlääkärin kanssa etukäteen lääkkeiden annosta ennen leikkausta ja saapuessasi leikkaukseen ilmoita aina, mitä lääkkeitä lemmikkisi on saanut leikkauspäivänä.

Lemmikki luovutetaan leikkauksen jälkeen vasta kun se on herännyt/heräämässä. Varaa leikkaukseen mukaan lemmikin oma huopa tai muu lämmin peite sekä kantoalusta tai kantokoppa. Useinkaan lemmikki ei vielä kävele itse, joten saatat tarvita autoa/avustajaa lemmikin kuljetukseen kotiin.

 

Leikkauksen jälkeen

Potilas on leikkausta varten jouduttu nukuttamaan. Nukutuksesta herätessään koiran ja erityisesti kissan ruumiin lämpötila on alhainen ja sillä saattaa olla vilunpuistatuksia. Mikäli lemmikki on lähtenyt nukkuvana kotiin, tulee se kotona asettaa lepäämään lattialle lämpimään, kuivaan ja vedottomaan paikkaan. Eläin asetetaan kyljelleen makaamaan esim. lattialle pehmeän alustan päälle ja peitellään. Tarkasta vielä, että eläimen pää ja kaula on ojennettuna suoraksi, jolloin hengitystiet ovat auki.

Nukkuva eläin saattaa ulostaa tai virtsata alleen, tämä on täysin normaalia ja asia kannattaa huomioida toipilaan makuualustaa valitessa. Heräämisen jälkeen on seurattava että potilas alkaa virtsata, ja myöhemmin ulostaa, normaalisti.

Niillä potilailla, joilla on ollut toimenpiteen aikana henkitorvessa tuubi saattaa ilmetä kurkun ärsytystä, köhimistä tms. Oireet ovat ohimeneviä ja lakkaavat päivän, parin aikana.

Ruokaa ja vettä voidaan antaa vasta sitten, kun lemmikki on täysin herännyt. Eläintä voi tarvittaessa houkutella syömään herkkujen tai energiapitoisen toipilasruoan avulla.

Lemmikki ei saa nuolla tai muuten vaurioittaa leikkaushaavaa. Nuoleminen estetään käyttämällä haavapukua tai kauluria. Suojaa on käytettävä 10-14 vuorokautta tai tikkien poistoon asti (jos poistettavat tikit). Tarvittaessa leikkausaluetta suihkutellaan lämpöisellä vedellä 5-10 min. ajan vähintään kaksi kertaa päivässä. Suihkuttelu tehdään lisäksi aina leikkaushaavan likaannuttua esim. ulkoilun jälkeen. Haava-alue kuivataan huolellisesti painelemalla kevyesti puhtaalla pyyhkeellä. Jos haava-alueella näkyy punotusta, turvotusta tai märkäeritettä, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.

Leikkauksen jälkeen on vältettävä voimakkaita ja nopeita liikkeitä 10-14 päivän ajan. Koirilla liikunta tulee rajoittaa hihnassa liikkumiseen.

Leikkauksen jälkeen potilaalle annetaan kipu- ja muu lääkitys ohjeiden mukaan. Mikäli haavassa on poistettavat tikit, tikkien poisto ja haavan tarkastus kuuluvat leikkaushintaan.

 

Äkillinen oksennus-ripuli

Syitä koiran tai kissan oksenteluun ja ripuliin voivat olla esim. ruokinnan muutos, pilaantunut ruoka, ylensyönti, lääkkeet, virukset tai bakteerit. Jos eläimen yleistila on normaali (potilas virkeä, ei kuumetta) eikä esim. sisäloistartuntaa epäillä, eläin paranee yleensä kotihoidolla.

Taudin oireenmukainen tukihoitoon kuuluu eläimen yleistilan seuranta ja tarvittaessa kuumeen mittaaminen. Eläimelle tulee antaa helposti sulavaa (esim. Royal Canin Gastro Intestinal) ruokaa vain pieninä annoksina. Suoliston tasapainoa voi tukea myös vatsavaivoihin tarkoitetuilla täydennysrehuilla (esim. Attapectin, Enteromicro, Canicur, Promax).

Eläimen riittävästä nesteen saannista on huolehdittava, sillä nestehukka on vaarallista eläimillekin. Vettä tulee olla tarjolla jatkuvasti ja mikäli eläin ei itse juo riittävästi, tulee sitä juottaa esimerkiksi muoviruiskun avulla. Nesteen mukana menetettyjen veden ja suolojen korvaamiseksi voidaan juomaveteen lisätä esim. Nutrisal-jauhetta, jota saa apteekista ilman reseptiä.

Jos oireet jatkuvat tai eläimen yleiskunto huononee, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

 

Virtsanäytteen ottaminen

Virtsanäyte on helpointa ottaa aamulla, jolloin eläin on ollut pidemmän aikaa virtsaamatta. Mikäli mahdollista, ennen näytteenottoa ulkosynnyttimien/esinahan suuta pestään vedellä tai pyyhitään kostealla puhtaaksi ja kuivataan hyvin. Virtsanäyte kerätään puhtaaseen esim. hyvin pestyyn lasipurkkiin ja näyte pyritään ottamaan keskivirtsasta. Näyte toimitetaan mahdollisimman pian tutkittavaksi. Mikäli näytettä ei voida toimittaa heti tutkittavaksi, tulee se säilyttää odotusajan jääkaapissa (max. 4 tuntia).

Tarvittaessa näyte otetaan klinikalla suoraan rakosta.

 

Hyönteisten pistokset ja puremat

Mehiläisen, ampiaisen tai kimalaisen pistos aiheuttaa eläimillekin turvotusta ja kipua. Jos epäilet lemmikkisi saaneen piston suun tai nielun alueelle tai pistokohtaa on kivulias, voi koiralle antaa kotona “kyytabletteja” eli lyhytvaikutteista kortisonia (hydrokortisoni) 1 tabletti/10kg ja suurelle koiralle enintään 3 tablettia. Yleensä oireet häviävät melko nopeasti.

Hyönteisten pistot tai paarman puraisu saattavat aiheuttaa eläimenkin iholle punaisen, kutisevan tai kipeänkin paukaman. Puremakohtaa voi hautoa viileällä kääreellä ja/tai sivellä kohtaan ohuelti Vetramil-voidetta, joka auttaa estämään koiraa nuolemasta pistokohtaa. Myös kyytablettia voi käyttää yllä olevan ohjeen mukaan oireita lievittämään.

 

Kyyn purema

Kyy puree koiraa tai kissaa useimmiten kuonoon tai käpälään. Jos epäilet, että kyy on purrut lemmikkiäsi, tärkeintä on pitää eläin mahdollisimman paikallaan, jotta myrkky ei pääse leviämään muualle elimistöön. Ota yhteys eläinlääkäriin, kanna lemmikkisi autoon ja hakeudu viipymättä eläinklinikalle. Kyytabletin antamista kyyn pureman yhteydessä ei enää suositella.

 

Hampaiden hoito

Suun sairaudet ovat yksi yleisimmistä syistä eläinlääkärikäynneille. Kissan ja koiran päivittäisellä hampaiden harjauksella voidaan ennaltaehkäistä monia lemmikin suun sairauksia. Harjaus vähentää merkittävästi plakin ja hammaskiven kertymistä, ientulehdusta ja hampaan tukikudoksen tulehdusta (paradontiitti) sekä hidastaa jo mahdollisesti olemassa olevien muutosten etenemistä.

Hampaiden harjaus kannattaa aloittaa jo pentuna, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.  AIkuisella eläimellä hampaiden harjaus on helpointa aloittaa sen jälkeen kun suu on tarkastettu ja puhdistettu eläinlääkärin toimesta. Harjaamisesta kannattaa tehdä päivittäin toistuva rutiini, jonka jälkeen eläin palkitaan. Hammastahnana saa käyttää vain eläimelle tarkoitettua tahnaa. Tahnan käyttö ei ole välttämätöntä, mutta hyvänmakuinen tahna tekee puuhasta usein eläimelle mieluisampaa.

Säännöllinen hammashoito ja hampaiden tarkastus eläinlääkärissä on kuitenkin suositeltava tehdä etenkin pienillä koirilla ja kissoilla 2-4 vuoden iästä alkaen tarvittaessa vuosittain. Hammaskiven poiston yhteydessä kartoitetaan hampaiden kunto, tehdään tarvittaessa hampaiden röntgenkuvaus ja sovitaan tarvittavista jatkotoimenpiteistä. Hammaskivenpoisto ja suun tarkastus tehdään aina yleisanestesiassa.

 

Suklaamyrkytys, ksylitolimyrkytys ja myrkylliset kasvit

Suklaa sisältää teobromiinia, joka on myrkyllistä sekä koiralle että kissalle. Mitä tummempaa suklaa on, sitä suurempi on sen teobromiinipitoisuus. Kissat eivät  maista makeaa ja siksi kissojen suklaamyrkytykset ovat harvinaisempia. Sen sijaan monet koirat pitävät suklaasta, minkä vuoksi näitä herkkuja on syytä säilyttää kekseliäidenkin eläinten ulottumattomissa.

Jos vahinko kuitenkin pääsee tapahtumaan, on tärkeää tehdä ensihoito kotona heti ja vakavammissa tapauksessa toimittaa eläin mahdollisimman nopeasti eläinlääkäriin. Tavallisimpia teobromiinimyrkytyksen oireita ovat ylivilkkaus ja rauhattomuus, oksentelu, lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, ripuli, sydämen rytmihäiriöt ja pahimmillaan kouristukset.

Ensiapuna kotona on oksennutus välittömästi tai viimeistään kahden tunnin sisällä syömisestä vetyperoksidilla (2-­5 ml/kg suun kautta, kokonaisannos enimmillään 50 ml) tai suolalla (vedestä ja suolasta muotoillun pienen pallon avulla oksennutusta voi kokeilla vain kerran). Lisäksi annetaan lääkehiiltä 1g/kg kuuden tunnin välein 1-­3 vuorokauden ajan. Tärkeää on myös runsas juomaan houkutteleminen. Jatkohoidon tarpeen arvioimiseksi tulisi aina olla yhteydessä eläinlääkäriin.

Ksylitoli on suklaan lisäksi toinen ruoka-aine, joka voi aiheuttaa koiralle vaarallisen myrkytystilan. Haitalliset ksylitoliannokset ovat hyvin pieniä, joten ksylitolia sisältävien tuotteiden säilyttäminen turvallisesti eläinten ulottumattomissa on tärkeää.

Ksylitoli eli koivusokeri aiheuttaa koiralle nopean ja pitkään kestävän insuliinipiikin, jonka seurauksena verensokeri laskee vaarallisen alas. Mitä enemmän koira syö ksylitolia, sitä suurempi on verensokerin romahdus. Ksylitoli voi aiheuttaa myös vakavan maksavaurion.

Oireet kehittyvät yleensä noin 30-60 minuutin kuluessa ksylitolin nauttimisesta. Myrkytys voi aiheuttaa  koiralle oksentelua, heikkoutta tai jäykkyyttä ja jopa kouristelua. Maksavaurio kehittyy pidemmällä aikavälillä: 0,5-3 vuorokauden kuluessa, jonka vuoksi oireettomatkin koirat vaativat ehdottomasti hoitoa jopa kuolemaan johtavien vaurioiden estämiseksi.

Ksytitolimyrkytystapauksissa tulee aina ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Jos koiran on nähty syövän ksylitolia voidaan koiraa yrittää oksennuttaa vetyperoksidilla. Tämän jälkeen koiralle annetaan sokeria (esim. 10 kg koiralle 2-3 ruokalusikallista). Sokeri on helpompi antaa joko veteen liuotettuna tai siirapin/hunajan muodossa. Sokerin antoa koiralle jatketaan 20 minuutin välein kunnes päästään eläinlääkäriin.

Lemmikeille monet tavallisetkin piha- tai huonekasvit saattavat olla haitallisia tai myrkyllisiä. Kattavaa suomenkielistä listaa eri eläinlajeille myrkyllisistä kasveista ei ole saatavilla, mutta englanninkieliseen ASPCAn ylläpitämästä listasta löydätte myrkylliset kasvit kissoille ja koirille.